BrokenDreams

Aattelin nyt täss kirjoittaa, kun vihdoin kerkeän. Meni toi eilinen päivä vähän turhan nopeasti.

Mulla on ollu yksi ajatus jota olen jo muutaman päivän pyörittänyt mielessäni, minkälainen ihminen minä oikeasti olen? Toivottavasti jos minut tunnet niin kertoisit rehellisen mielipiteeni, mulle saa antaa kritiikkiä. Otan sitä myös mieluisasti vastaa, sillä tietäisin mihin asiohin ehkä pitäs panostaa ja korjata.Ennen kuin luet tästä eteen päin, sen verran voisin sanoa, että nää ajatukset, kokemukset on totta ja on erittäin rankkoja. Toivoisin että kunnioitat näitä koska nää on mun sydämmen haavoista. Mä oon ollu rikkonainen koko elämän ajan, mulla on ollut sekavia, rankkoja, itsetuhoisia ajatuksia. Mä olen ollut hukassa siitä minkälainen ihminen minä olen. Perhe sanoo minun olevan vastuuntuntoinen, vanha sielu, erittäin ystävällinen, ihana, hellyyttävä yms. Omasta mielestäni olen kuitenkin ihan muuta, pienestä pitäen haava toisensa jälkeen on tullut eikä ne ole ehkä vieläkään kokonaan arpeutunut. Se on kuin oravanpyörä, toinen synkkä ajatus ruokkii toista, ne kaikki yhdistettynä syntyy kokonais kuvana kaksi persoonaa. Toinen on se muiden seurassa oleva mukava persoona, joka ajattelee enemmän muita kuin itseään. Toinen taas on yksinäisyys, se on kuin hirviö mitä muut eivät nää. Se rikkoo ja raatelee minut palasiksi, unelmat, suhteet, erillaisuuteni se kääntää minua itseäni vastaan. Minulla on ollut pienestä pitäen ainoastaan yksi unelma, löytää itselleni tyttöystävä joka rakastaisi minua minun ulkomuodostani välittämättä. Mutta koska minulla on luupiikkejä (selitän niistä joskus toisten) ja stereotypian takia. Kaikkien pitää olla massaa, kaikkien pitää olla hyvän näköisiä. Ulkonäöllä ois muka väliä. Kuvittelin että kukaan tyttö ei voisi rakastaa minua koska olen hirviö. Luettelin itseni kaunotar ja hirviö leffasta siksi hirviöksi. Olisin sisältä ihana niin kuin kaikki minusta oli mieltä, mutta ulkonäköni takia olisin fyysisesti hirvö. Ainoo oli vaan se ettei mun kohalle tulisi mitään prinsessaa, kuitenkin toisin kävi. Mä kerron vaikka jossain toisessa kirjoituksessani erillaisuudestani ja perhesuhteista. Jatka kirjoitusten lukemista, tulevat tekstit täydentävät tätä. Pahoittelen tätä sekavuutta mutta sitä mun elämä on aina ollut. Kiitos, kun luet näitä. Toivottavasti tämä toisi edes vähän lohtua, niille joilla on vaikeeta. Ette ole ainoa jolla on vaikeeta, MUISTA ET OLE KOSKAAN YKSIN!